Nykyään Bayerische Motoren Werke (BMW) yhdistetään ylellisiin, urheilullisen luonteen omaaviin autoihin, mutta yhtiön perusta luotiin aivan toisella teollisuudenalalla. Yli vuosisadan mittaisen historiansa aikana yhtiö on käynyt läpi radikaaleja muutoksia, joita sanelivat maailmansodat, talouskriisit ja teknologiset innovaatiot.
Perustaminen ja ilmailualan juuret
BMW:n historia alkoi vuonna 1916, kun lentokonemoottoritehdas Rapp Motorenwerke organisoitiin uudelleen. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö tuli tunnetuksi kehittämällä BMW IIIa -moottorin – rivimallisen kuusisylinterisen lentokonemoottorin, joka erottui poikkeuksellisella suorituskyvyllään suurissa korkeuksissa. Sodan jälkeen solmittu Versailles'n rauhansopimus kielsi Saksalta sotilaslentokoneiden ja niiden moottoreiden valmistuksen, joten BMW joutui nopeasti vaihtamaan toimintansa suuntaa välttääkseen konkurssin.
Sotien välinen aika: moottoripyörien synty ja askel autoteollisuuteen
Menetettyään ilmailualan tilaukset yhtiö alkoi valmistaa junien jarruja ja teollisuusmoottoreita. Vuonna 1923 insinööri Max Friz suunnitteli ensimmäisen BMW-moottoripyörän, R32:n. Siinä käytettiin vastakkaissylinteristä (boxer) moottoria ja kardaanivetoa – rakenne, josta tuli BMW-moottoripyörien tunnusmerkki ja jota käytetään edelleen.
Automarkkinoille BMW astui vuonna 1928 hankkimalla Eisenachin autotehtaan, jossa valmistettiin brittiläisen Austin 7:n lisenssillä Dixi-mallia. 1930-luvulla BMW alkoi kehittää omia, tehokkaampia autojaan. Silloin syntyi myös legendaarinen etusäleikkö (Niere). Sotien välisen ajan insinööritaidon huippu oli vuonna 1936 esitelty urheiluauto BMW 328, joka hallitsi Euroopan kilparatoja, mukaan lukien kuuluisan Mille Miglia -kilpailun.
Toinen maailmansota: Wehrmachtin kalusto ja innovaatiot
Toisen maailmansodan alettua BMW:stä tuli jälleen strateginen osa sotateollisuutta, ja se valmisti massoittain lentokonemoottoreita Luftwaffen tarpeisiin. Tunnetuin niistä oli tähtimoottori BMW 801, jota asennettiin yhteen aikansa parhaista hävittäjistä, Focke-Wulf Fw 190 -koneeseen. Yhtiö oli myös yksi suihkumoottoreiden (BMW 003) kehittämisen edelläkävijöistä.
Maarintamilla korvaamattomiksi osoittautuivat raskaat ja luotettavat BMW-moottoripyörät. Mallistosta erottui BMW R75. Se oli erityisesti armeijan tarpeisiin kehitetty moottoripyörä perävaunulla. Sen ainutlaatuisuus piili voimansiirrossa – veto välitettiin paitsi moottoripyörän takapyörään, myös perävaunun pyörään, ja järjestelmässä oli lukittava tasauspyörästö sekä peruutusvaihde.
Nämä ratkaisut mahdollistivat sen, että R75 selvisi vaikeimmastakin maastosta. Moottoripyörät osoittautuivat erityisen toimiviksi Pohjois-Afrikan aavikoiden ankarissa olosuhteissa, joissa niitä käytti kenraali Erwin Rommelin johtama Afrika Korps. Moottoreiden suojaamiseksi hienolta aavikkohiekalta niihin asennettiin erityiset korkeapaineiset ilmansuodattimet, ja ilmajäähdytteinen boxer-moottori kesti erinomaisesti äärimmäisiä lämpötilanvaihteluita.
Neuvostoliittolaiset kopiot: Uralin ja Dneprin alkuperä
BMW-moottoripyörien luotettavuus ei jäänyt huomaamatta Neuvostoliiton armeijan johdolta. Jo ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon venäläiset hankkivat välikäsien kautta Ruotsista muutamia BMW R71 -yksilöitä (sotaa edeltänyt malli, joka oli R75:n edeltäjä). Insinöörit purkivat nämä moottoripyörät ja kopioivat jokaisen osan luoden neuvostoliittolaisen vastineen M-72.
Sodan aikana tuotanto siirrettiin itään, Uralin alueelle (Irbitin tehtaalle). Sodan jälkeen näiden kopioiden valmistus jatkui, ja tuotemerkit Ural (Venäjällä) ja Dnepr (Ukrainassa) käyttivät vuosikymmenten ajan sotaa edeltänyttä BMW-teknologiaa ja boxer-moottorin rakennetta toimittaen kalustoa sekä armeijalle että siviileille.
Sodanjälkeinen kriisi, mikroautot ja selviytyminen
Sodan jälkeen BMW oli katoamisen partaalla. Eisenachin tehdas jäi neuvostoliittolaiselle miehitysvyöhykkeelle (siellä valmistettiin myöhemmin autoja EMW-nimellä), ja Münchenin tehtaan laitteistot purettiin. Selviytyäkseen yhtiö valmisti kattiloita, paistinpannuja ja polkupyöriä. Vasta vuonna 1948 sen sallittiin käynnistää moottoripyörätuotanto uudelleen (julkaistiin yksisylinterinen BMW R24).
1940-luvulla BMW valmisti ylellisiä mutta tappiollisia autoja (V8-moottorisia Baroque Angels -malleja sekä ikonista BMW 507 -roadsteria). Yhtiön pelastivat konkurssilta ja Mercedes-Benz -konsernille myymiseltä Quandtin perheen sijoitukset sekä italialaisella lisenssillä valmistettu kaksipaikkainen mikroauto Isetta. Tämä halpa ja taloudellinen ”kupla” moottoripyörän moottorilla tuotti yhtiön elpymiseen tarvittavat tulot.
Neue Klasse, M-divisioona ja moottoriurheilun voitot
Todellinen uudelleensyntymä tapahtui vuonna 1962, kun esiteltiin Neue Klasse (BMW 1500 -malli). Tämä auto muodosti modernin urheilullisen sedanin konseptin, joka loi perustan 3-, 5- ja 7-sarjojen synnylle. BMW:n keskittyminen ajodynamiikkaan nousi markkinoinnin ja insinöörityön pääpainopisteeksi.
Vuonna 1972 perustettiin BMW Motorsport GmbH (nykyisin BMW M) -yksikkö, jonka tavoitteena oli hallita kilparatoja. Ensimmäinen itsenäinen projekti oli superauto BMW M1, mutta suurimmaksi perinnöksi muodostui BMW M3 (E30). Tämä malli kehitettiin erityisesti Group A Touring -autokilpailuihin, ja siitä tuli moottoriurheilun historian menestynein korikilpa-auto. BMW saavutti voittoja myös Formula 1:ssä – vuonna 1983 Nelson Piquet'stä tuli maailmanmestari ajaessaan autolla, jossa oli nelisylinterinen BMW M12/13 -turbomoottori, joka tuotti aika-ajotilassa yli 1000 hevosvoimaa.
Nykytilanne: sähköistyminen ja modulaariset alustat
Nykyään BMW-konserni, joka omistaa Mini- ja Rolls-Royce-tuotemerkit, on yksi maailman vakaimmista ja kannattavimmista ylellisyysautojen valmistajista. Säilyttäen itsenäisyytensä (Quandtin perhe omistaa edelleen merkittävän osakepaketin) yhtiö siirtyy laajamittaiseen sähköistymiseen.
Varhaisista hiilikuitukokeiluista i3- ja i8-malleilla BMW on siirtynyt joustaviin arkkitehtuureihin, jotka mahdollistavat saman alustan pohjalta sekä polttomoottori-, hybridi- että täyssähköautojen valmistamisen (esim. i4, iX). Tulevaisuuteen valmistautuessaan yhtiö on herättänyt henkiin historiallisen nimen – vuonna 2025 debytoiva uuden sukupolven yksinomaan sähköautoille tarkoitettu alusta kantaa jälleen nimeä Neue Klasse, mikä symboloi jälleen yhtä radikaalia teknologista muutosta yhtiön historiassa.
